Pohdintaa alkuvuoteen: Mitä jos arkenakin voisi olla ihan mukavaa…?

Arkena ei saa syödä herkkuja. Kuntosalilla tulisi käydä vähintään kaksi kertaa viikossa. Televisiota ei saisi katsella ennen nukkumaanmenoa. Kaupassa kannattaisi käydä vain kerran viikossa. Oletko kyllästynyt näihin päivittäin kuulemiisi ”sääntöihin”? Minä ainakin olen! En todellakaan ole mikään maailman positiivisin ihminen, enkä ehkä toiseksikaan, mutta ehkä juuri siksi tämä asia herättääkin niin paljon tunteita. Kun muutenkin näkee maailman melko negatiivisessa valossa, ei millään jaksaisi lisätä arkeen enää yhtään negatiivisia asioita.

Maailmassa, jossa työnteko tuntuu vaativan joka päivä yhä enemmän henkisiä resursseja, on vapaa-aikakin muuttunut suorittamiseksi. Kun arjen muutamaa vapaata tuntia leimaavat lukuisat säännöt, joiden noudattamattomuus herättää syyllisyyttä, siitä ei synny kuin ahdistusta. Ei hitsi, kun olin huono ihminen, kun jäin kotiin sen sijaan, että olisin lähtenyt kaatosateeseen lenkille. Nyt tässä vain luen kirjaa, kun voisin tehdä tärkeämpiäkin asioita. Kuulostaako tutulta? Aivan. Sorrun tähän jossitteluun useamman kerran viikossa.

Olen tässä viime aikoina asian ärsyynnyttämänä yrittänyt olla noudattamatta näitä ympärilläni jatkuvasti pyöriviä sääntöjä. Toisinaan menestys on ollut hyvä, toisinaan ei niin kovin hyvä. Mutta arvatkaa mitä on tapahtunut niinä päivinä, kun olen yrittänyt välittää turhista asioista mahdollisimman vähän? Ei mitään. Maailmani ei ole kaatunut. Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan samaa! Saatat yllättyä, kuinka positiivisia vaikutuksia sillä ollankaan! (Tällä voi olla myös negatiivisia seuraamuksia, kuten työkavereiden murhaavat katseet, kun mussutat suklaapatukkaa heidän lipittäessä laihaa keittoa. Hahaa)

En oikein ymmärrä ajatusta siitä, miksi niin moni näkee arjen rangaistuksena, jossa kituutetaan dieetillä ja liikutaan henkihievereissä, jotta viikonloppuna voidaan sitten hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla ja syödä suklaalevy jos toinenkin.

Olen tässä viime aikoina pohtinut, että mitä jos arjen ei tarvitsisikaan olla suorittamista viikonloppuja varten? Mitä jos arkenakin voisi nauttia pienistä hyvistä hetkistä, jolloin vapaapäivien luoma hengähdystauko olisi vain pieni plussa, jolloin saa nukkua tavallista pidempään? Mitä jos viikonloppuna ei tarvitsisikaan syödä herkkuja koko viikon edestä?

Kun täyttää arjen asioilla, jotka tuottavat edes hieman iloa, se ei enää yhtäkkiä tunnukaan niin kamalalta. Poikkeuksia tietysti on, sillä koko ajan ei voi olla niin mahtavaa, mutta ymmärsit idean, eikö vain?

Huomio: Poikkeuksena esimerkiksi koko pimeä marraskuu, jolloin tuntuu vähintäänkin kamalalta koko ajan.