Unettomuus – maailman pahin kidutuskeino?

Unen saamisen vaikeus, yölliset heräilyt ja herkkäunisuus. Tämä yhtälö ja siitä seuraava jatkuva univelka kuuluvat niihin asioihin, jotka vaihtaisin suosiolla vaikka kuppaan. No, ei ehkä siihen, mutta johonkin pienempään ja vähemmän kiusallisempaan vaivaan.

Itselle väsymys on todellinen kidutus, sillä pienikin univaje aiheuttaa sykkeen kohoamista, fyysistä huonoa oloa ja tunnetta, kuin kävelisi sumussa. Sumussa keskellä suota. Ja tämä on asia, jota jostain kumman syystä harva mies (anteeksi yleistys) tuntuu ymmärtävän. Kun koko yön valvottuasi sinulta sanotaan, että menithän kahdeksan tuntia sitten sänkyyn, mielesi tekisi purskahtaa itkuun.

”Se nukkuu hyvin, joka ei tiedä nukkuvansa huonosti.”

– Publilius Syrus-

Kun viikot kamppailee unen saannin kanssa, valvoo sängyssä pyörien pitkälle yöhön ja herää taas kellon soittoon ennen kuutta, siinä alkaa olla perjantaina jo melko kuollut olo. Perjantaille ei siis koskaan voi suunnitella koskaan mitään, missä pitäisi pysyä valppaana iltaan saakka. Viikonloppuna nukun yleensä paremmin, mutta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä se taas alkaa.

Lampaiden laskeminen, meditaatio, melatoniinitabletit ja hengitysharjoitukset. Voin omakohtaisesti kertoa, että mikään näistä ei tehoa, kun tarkoituksena olisi nukahtaa mahdollisimman nopeasti. Tai edes mieluiten ennen aamua.

Toivoisin hartaasti, että ihmisellä olisi nappi, josta ajatukset voisi kääntää pois päältä. Naps, ja aivot tyhjenisivät ja uni valtaisi mielen. Ennen tämän keksinnön patentoimista toivon kuitenkin pientä ymmärrystä siihen, että aivan kaikki ihmiset eivät nukahda saman tien kun pää osuu tyynyyn.

Jos jollakulla on antaa vinkkejä univelkakierteen katkaisemiseksi, saa ehdottaa rohkeasti!