Tunnustan: Sympatia ei ole mun juttu

Ihmiset on hyviä, ja samalla tapaa huonoja erilaisissa asioissa. Omien heikkouksien luetteleminen on huomattavasti helpompaa kuin niiden hyvien puolien. En nyt keksinyt tähän hätään yhtään asiaa, jossa voisin sanoa oikeasti olevani hyvä, joten keskityn nyt kehityskohtiin.

Omia juttujani eivät ole käsityöt, askartelu tai muukaan näpertely. Juttujani eivät ole tanssilliset liikuntalajit tai politiikka. On olemassa kuitenkin yksi asia, joka ei missään nimessä ole oma juttuni. Ja se on sympatia. Puhun nyt sympatiasta ongelmia kohtaan, jotka eivät oikeasti ole ongelmia. Sillä välin, kun hymistellään pyykkien pesun rankkuudelle ja hiusten pesemisen vaikeudelle, nämä asiat olisi jo monesti hoidettu. Piste.

Iloitsin suuresti, kun Downshiftaajissa taiteilija Anna sanoi sympatian olevan yliarvostettu juttu, niin samaa mieltä! Auttaako se oikeasti ketään, jos voivotellaan turhista asioista, kun sen sijaan niille asioille voitaisiin tehdä jotain? Ehkä, mutta mielestäni ei.

IMG_1229

Olen huomannut, että sympatia kyllä taitaa olla monen muun juttu. Kerran yritän tosissani olla sympaattinen ja eläytyä ihmisten ongelmiin tai ”ongelmiin”, mutta lopputuloksena oli se, että yrittäminen vei niin paljon energiaa, että melkein jouduin syömään energiageelejä viiden minuutin välein pysyäkseni pystyssä. Ei toiminut.

Vaikka olen saanut kuulla tästä empatiakyvyttömyydestä lukuisia kertoja, mielestäni se on ihmisen ominaisuus aivan samalla tapaa kuin vaikkapa äkkipikaisuus. Mitä siitä sitten tulisi, jos kaikki ihmiset jäisivät voivottelemaan kotitöitä, lukemattomia työtehtäviä tai kaupassa käynnin rankkuutta. Ei mitään. Pitää löytyä myös niitä ihmisiä, jotka päähän paijaamisen sijaan käskevat haistattaa pitkät ongelmille ja lähteä ulos skumpalle.