Vaihtoehtoinen pääsiäissuunnitelma: Hyvä vai itsekäs valinta?

Olen unelmoinut siitä viime aikoina melko usein, ja nyt pääsiäisenä kaikista mahdollisista vaihtoehdoista päätin toteuttaa sen. Otin omaa aikaa.

Viime viikkoisten pyöristen jälkeen ajatus siitä, että saa olla muutaman tunnin, peräti yhden kokonaisen yön ihan yksin kotona, kuulosti taivaalta, joten mikä olisikaan parempi hetki toteuttaa tämä melko pieni unelma kuin pääsiäinen.  Kun tarjolla on muutama ylimääräinen vapaapäivä, ehtii tehdä vaikka mitä. Vaikka olla yksin kotona.

Se, että haluaa välillä olla ihan yksin, ei mielestäni suinkaan tarkoita sitä, ettekö viihtyisi muiden seurassa tai haluaisi nähdä ystäviä tai perhettä. Joskus vaan oma seura ja hiljaisuus on yksinkertaisesti sitä, mitä tarvitsee ollakseen taas hyvä ihminen muita ja itseä kohtaan.

Mitä sitten tein tällä omalla 20 tunnillani?

Siivosin. Käytin monta monta tuntia siihen, että pesin lattioita, pyyhin pölyjä ja pesin pyykkiä. Koko koti tuoksuu niin ihanan puhtaalle ja raikkaalle, että ei ole melkein mitään parempaa. Korostan, että tein tämän koska oikeasti halusin, sillä siivoaminen on mitä parasta rentoutumista. 

Ja olin hiljaisuudessa. En laittanut telkkaria päälle tai kuunnellut musiikkia. Olin vain hiljaa ja kuuntelin ajatuksiani. (Ja välillä äänikirjaa.)

Katsoin Greyn anatomiaa. En muista, koska olisin viimeksi katsonut jotain sarjaa monta jaksoa putkeen! Kun tähän lisäsi lasillisen viiniä, täydellinen yhtälö oli valmis.

Kävin salilla. Yleensä salilla tulee käytyä melko hätäiseen, sillä aina on mukamas kiire johonkin, mutta nyt ei ollut kiire mihinkään. Ja kun välillä käy vähän liikkumassa, voi hyvillä mielin linnoittautua takaisin sisälle. 

Hain passin. Pääsiäismaanantain lumisateessa tarpoessani eteenpäin motivoi tieto siitä, että enää reilu kuukausi, niin uudelle passille on käyttöä.

Uskon, että tämä pääsiäisen loppu oli parhaalla mahdollisella tavalla vietetty. Nyt jaksaa taas työviikon ja rantautua ihmisten seuraan.