Asia, joka jaksaa ihmetyttää: Kuinka vaikeaa voi olla vastata tervehdykseen?

Pakko hieman avautua aiheesta, joka alkoi ärsyttää toden teolla aamuisella bussimatkalla. Sateisena aamuna kello seitsemän astun täyteen bussiin, jossa kuski tervehtii iloisesti erikseen jokaista matkustajaa. Ja mitä tekevät matkustajat? Eivät edes vilkaaise kuskiin päin, saati sitten nyökkää tai vastaa.

Kuinka vaikeata voi olla vastata hyviin käytöstapoihin kuuluen tervehdykseen?! Aivan sama vaikka sataa, on aamu tai kaikki maailmassa ärsyttäisi. Aina riittää sen verran energiaa, että voisi piristää sen ihmisen päivää, joka yrittää piristää sinua. 

Samaa olen todistanut monta kertaa kaupan kassalla. On tilanteita, joissa kassa yrittää tervehtiä asiakasta, joka ei tervehdi takaisin sitten millään. Kannattaa muistaa, että tämä ihminen tekee vain työtään, eikä taatusti ole kiva istua 8 tuntia kassalla, jos saa toinen toisen perään pelkkiä mulkoilevia katseita. 

Suomalainen bussimatka on hiljainen ja ankea

Ajatuksia herättänyt bussimatka ei suinkaan loppunut tähän, sillä hetken hiljaista ja ankean oloista matkaa ajettuamme vieressäni istuva vanhempi nainen totesi ääneen sen, mitä olen miettinyt monta kertaa; ”Onko Suomessa aina näin hiljaista ja ankeaa bussissa?” Kiitos!

Olisiko se niin hirveää rupatella hetken vierustoverin kanssa yleisistä asioista? Mielestäni se olisi ainakin todella piristävää, sillä välillä saattaa mennä montakin päivää, etten oikeastaan puhu kenellekään yhtä lausetta pidempään, niin voisihan se olla ihan kiva vaihtaa ajatuksia vaikka sen täysin tuntemattoman vierustoverin kanssa.

Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Tätä tunnetta voisi helpottaa edes hieman muutamalla ystävällisellä sanalla. Ne sanat voivat olla monelle ainoat moneen päivään. 

Kyseinen nainen alkoi jutustella ulkomailla koetuista bussimatkoista ja hauskoista sattumuksista, joita hän oli kokenut Venäjällä matkatessaan. Kiva pikku hetki, jonka aikana kukaan ei voinut loukkaantua tai ärsyyntyä. Eli oli vain voittajia. 

Matkan innoittamana esitin idean julkisissa liikennevälineissä jutustelusta työtoverilleni, jonka suhtautuminen asiaan oli niin vihainen, etten taida uskaltaa puhua hänelle enää edes töissä. Hänen mukaansa asioista ei voi jutella bussissa, sillä muut kuuntelevat. Okei, en nyt tarkoittanut, että vierustoverin kanssa pitää käydä läpi syntyhistoria, vappukuulumisetkin on ihan okei. 

Kerran vietin junamatkan Riihimäki-Mommila juttelemassa erään vanhemman tuntemattoman miehen kanssa Mommilan veriteoista. Lyhyen matkan päätteeksi ainakin itselle jäi todella hyvä mieli, toivottavasti juttelukumppanillekin, vaikka historiatietämys ei ehkä ollutkaan ihan hanskassa.