Täydellinen loma – onko sellaista olemassa?

Kun puhutaan lomasta, yleinen käsitys on, että lomalla ihminen rentoutuu, tekee itselleen mieluisia asioita ja unohtaa työasiat. Mutta kuinka monen kohdalla nämä asiat oikeasti toteutuvat sitten, kun se pitkään kaivattu loma oikein koittaa?

Törmäsin tähän ongelmaan omalla kahden ja puolen viikon lomallani. Samaan aikaan haluaisi olla tekemättä mitään, mutta samaan aikaan pitäisi ehtiä tehdä hemmetisti asioita, joita ei arjessa ehdi toteuttaa.

Loman aikana ehdin pyöräillä lähes 200 kilometrin pituisen reissun lapsuuden kotiini, matkustaa keskelle Intian Valtamerta 12 päiväksi ja lukea 2,5 kirjaa. Melko hyvä kombo. Vaikka loma oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut, pitkään haaveissa olleen lomareissun aikana mieliin nousi muutamia ajatuksia lomasta ja lomailun käsitteestä. Mikä on hyvä loma? Onko täydellistä lomaa olemassa?

Täydellinen vai epätäydellisen täydellinen loma?

Pariisi-syndroomasta puhutaan yleensä silloin, kun täydellisen romanttisuuden kaupungista haaveilevat kohtaakin unelmansa kohteessa kaupungin todellisen, ei niin ihanan puolen. Likaiset kadut ja tylyt ihmiset saattavat saada unelmoijan niin pahasti tolaltaan, että hän joutuu turvautumaan ammattiapuun. Kohtasin tämän syndrooman lievemmän muodon omalla lomamatkallani Seychelleille.

Olin erilaisten videoiden ja kuvien perusteella luonut paikasta mieleeni illuusion paratiisista, jollaista ei ole muualla maailmalla. Aurinko, lämpö ja täydelliset rannat. Kohteessa vastaani iski rankkasateet, levän peittämät rannat ja maisemat, jotka eivät vastanneet täysin postikortteja.

seychellit_sade.jpg
Se tunne, kun rantapäivä ei suju suunnitelmien mukaan.

Mitä tästä seurasi? Lievä pettymys. Pohdinnat siitä, olisiko pitänyt valita toinen matkakohde tai toinen ajankohta? Nolouden tunne; en kehtaa kohdata ihmisiä, joille ehdin hehkuttaa lomakohdettani oikein olan takaa.

Jossain vaiheessa, kun kuuluisien ja täydellisten matkakuvien perässä oli tullut ravattua kerta jos toinenkin, oli pieni pysähtymisen paikka. Minkä takia täällä lomalla ollaan; elämysten vai täydellisten somekuvien? Vaikka tällä lomalla ei etukäteissuunnitelmista huolimatta päästykään snorklaamaan kilpikonnien kanssa tai otettua kuvaa täydellisen valkoisesta hiekasta turkoosin värisen meren syleilyssä, matkan aikana tuli koettua monta elämystä, joita taatusti tullaan muistelemaan kiikkustuolissa.

Käteisvarojen kuivatusta rankkasateen jäljiltä.

Muun muassa hetkeä, jolloin kahlasimme nilkkoja myöten vedessä kaatosateen virraksi muuttamalla polulla. Sitä, kun takaisin hotellille päästyämme kuivatimme seteleitä sängyllä ja keitimme X-tra pikakahvia. Aamuja, jolloin paikallinen pulu herätti aina ennen aamuseitsemää ja paniikin tunnetta, kun passi ja rahat jäävät jumiin rikki menneen turvasäiliön sisälle. Keikkuvaa katamaraania, rämiseviä busseja ja kookospähkinäkauppiasta, joka onnistui huijaamaan meiltä useamman satasen heti ensimmäisenä loma-aamuna.

Vaikka loma ei ehkä paperilla näytäkään kovin täydelliseltä, se oli omassa epätäydellisyydessään täydellinen. Juuri sellainen, kuin sen kuuluikin olla.

Mitä siis jos vastaisuudessa keskittyisimme lomailemaan juuri omalla tavallamme? Ei muiden odotusten tai täydellisten somekuvien perässä?