Oletko koskaan miettinyt, mitä jos voisi aloittaa alusta?

Välillä tulee vastaan sellaisia tilanteita, joissa historia vaikuttaa paljon siihen, kuinka ihmiset sinuun suhtautuvat. Vaikka ihminen olisi kuinka muuttunut, moni kantaa koko ajan mukanaan leimaa, joka on peräisin monen vuoden takaa. Leimaa, jolla ei ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa, mutta joka siitä huolimatta vaikuttaa nykyhetkeen paljon. Todella paljon.

Välillä mietin, mitä jos voisi aloittaa alusta.

Sitten en ehkä joutuisi kokemaan hetkiä, jolloin sinulle huudetaan ja käsketään mennä hoitoon, jos et jaksakaan kolmatta kakkupalaa tai mainitset sanaakaan ruoasta.

Ei olisi hetkiä, jolloin sinulle suututaan viestin perään lisätystä väärästä hymiöstä vain sen vuoksi, koska sinun oletetaan käyttäytyvän tietyllä tapaa.

Ei ehkä olisi niin paljon niitä hetkiä, jolloin vapaa-ilta vaihtuu työkoneeseen velvollisuudentunnosta.

Ei olisi niitä hetkiä, kun joudut keskustelemaan vakuutusyhtiön kanssa, oletko sittenkään vakuutuskelpoinen vai et.

Ei olisi paheksuvia katseita ja hiljaisia hetkiä saapuessasi juhliin, jonka ilmassa leijailee kaikki sanomasi ja sanomatta jättämäsi lauseet.

Ei poistettuja some-päivityksiä, kaapin perällä piilotettuja valokuvia tai kireää ilmapiiriä.

Aivan kuten valokuvissakaan, aina ei voi onnistua.

Mutta jos voisi aloittaa alusta, tekisinkö asiat toisin?

En välttämättä. Kaikki menneisyydessä tapahtunut on opettanut todella paljon, ja vaikka kaikki tekemäni ja kokemani asiat eivät todellakaan ole olleet oikein tai millään tavalla järkeviä, toisaalta, se on elämää. Ei aina voi osua kerralla oikeaan.

Olen elämäni aikana oppinut muun muassa sen, että elämässä pärjää harvoin yksin, vaikka kuinka yrittäisi.

Olen oppinut, että muiden elämää tai tekoja ei tarvitse ymmärtää, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.

Olen oppinut, että usein hyvä on riittävästi.

Olen oppinut, että elämä on nyt, eikä sitten kun.

Olen oppinut, että elämä on.