En kuulu mihinkään – eli siis mihinkään kuulumaton?

Mietin tässä yksin kotona ollessani, mitä haluaisin elämältä eniten. Vaikka ajatuksia nousi mieleen useita, yksi jäi leijumaan ilmaan suurena pilvenä, joka täytti kokoa asunnon tehden kaiken muun tekemisen lähes mahdottomaksi. Johonkin kuuluminen. Haluaisin kaikkein eniten tuntea kuuluvani johonkin joukkoon.

Tunnen kateutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat onnistuneet hankkimaan itselleen tiiviin ystävä-, työ- tai harrastusporukan. Miten ihmeessä olette onnistuneet? Kertokaa salaisuutenne, heti!

 Vaikka elämässä on totta kai erilaisia kaveri- ja tuttavaporukoita, joita näkee eri tilanteissa, näissä olen silti aina se kuulumaton. Töissä en kuulu niihin, jotka hakkaavat konetta kahdeksan tuntia päivässä käymättä vessassa, mutta en myöskään tiiviiseen vanhojen työntekijöiden koplaan. Väliinputoaja. Ei siis mitään toivoa edes pienestä kahvitaukorupattelusta, lounasseurasta saati sitten after workeista.

 (Missä aikuiset ihmiset oikein tutustuvat, jos eivät töissä? Kysynpähän vaan!)

”Onneni on olla
pieni osa kokonaisuutta
anna mulle pallo
niin mä puhallan sen täyteen”
-Olavi Uusivrta-

Lukiopohjaisessa ammattikoulussa kaikki opiskelijat olivat niin eri elämäntilanteissa, että koulun ulkopuolisia porukoita ei pahemmin syntynyt. Tai ainakaan minä en kuulunut niihin. Ammattikorkeassa roolini oli aika huomaamaton mielipiteitään paremmin esille tuovien ollessa äänessä. Kuulumaton monella tapaa.

Lukiossa oli sentään jotain toivoa, kunnes minusta tuli vääränlainen ihminen, joka halusi tehdä töitä, opiskella, valmistua ja siivota myös kesäisin. Siinä meni sekin mahdollisuus.

Sulkapallovalmennuksessa vakiokävijäporukka koostui viidestä huomattavasti kovemman lyöntivoiman omaavasta miehestä ja minusta. Eipä siinä sitten muuta.

”Mulla on sut,
mutta silti olen yksin
Mä olen sitä silloinkin,
kun sä tuut mun luo
Mä voin kertoo itsestäni kaiken,
mutta silti, sä et tiedä mitään.”
-Olavi Uusivirta-

Tulevaisuuden haaveissani siintää porukka, johon tuntisi kuuluvansa 100 prosenttisesti. Porukka, jossa ei tarvitsisi koko ajan pyydellä sisimmässään anteeksi läsnäoloaan.

Porukka, joka voisi nähdä spontaanisti ja lähteä pelaamaan pesäpalloa työpäivän jälkeen. Porukka, jonka yhteiseen viestiryhmään voisi lähettää hauskan kuvan mustarastaasta sen enempää miettimättä. Porukka, jossa puhuttaisiin tositv-sarjoista, naurettaisiin vedet silmissä, oltaisiin yhdessä juuri sellaisina kuin kaikki ovat. Koska moni asia on yhdessä huomattavasti hauskempaa kuin yksin.