Opas kaikille niille, jotka ottavat elämän hemmetin vakavasti – eli ”Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan”

Otatko elämän koko ajan hemmetin vakavasti? (Minä: kyllä)  Haluaisitko olla iloisempi, fiksumpi, tehokkaampi ja menestyvämpi? (Minä: kyllä) Tunnetko ahdistusta selaillessasi somevirrassa pyöriviä toinen toistaan elämäniloisempia kuvia? (Minä: kyllä!!) Tuntuuko sinusta yksinkertaisesti siltä, että muilla menee niin hemmetin paljon paremmin kuin sinulla?(Minä: kyllä)

Jos vastasit edes yhteen edellämainituista kysymyksistä kyllä, suosittelen ehdottomasti lukemaan Mar Mansonin kirjan Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Tavallisuus on sittenkin ihan okei! 

Kirja on kenties parasta, mitä kauppoihin on viime vuosina ilmestynyt. Miksi? Koska se ei yritäkään vakuuttaa sinua siitä, että olet ainutlaatuinen yksilö, jolla on käsissään avaimet autuaaseen onneen. Täysin päinvastoin! 

Ei, tämä kirja muistuttaa nerokkain sanankääntein siitä, että elämä on välillä kurjaa, mutta niin sen pitääkin olla. Jokainen ihminen ei voi olla täydellisen onnellinen koko ajan, vaan elämään kuuluu niin ylä- kuin alamäkiä. Kaikki tämä ihanan provosoivalla tavalla kirjoitettuna. Osui ja upposi!

”On kuitenkin hyväksyttävä, että maailmassa on monta vittumaista asiaa. Se on ok, koska niin on aina ollut ja tulee olemaan. Viis veisaa siitä, että joka hetki ei tunnu mukavalta.”

Kirjassa muistutetaan, että tavallisuus on ihan okei, sillä suurin osa tällä maapallolla tallaajista on tavallisia.

Kirja ei vähättele ongelmiasi, mutta haluaa herättää siihen, että vaikka jokin asia tuntuisi sinusta juuri nyt valtavalta möykyltä elämässäsi, tuhannet muut ihmiset ympäri maailmaa kamppailevat tai ovat joskus kamppailleet juuri saman ongelman parissa. Ehkä ongelmasi ei sittenkään ole niin suuri ja ainutlaatuinen, kun sinusta saattaa tuntua. 

Tässä piileekin ratkaisu moniin ongelmiin; piittaamattomuus.

Piittaamattomuutta ei kuitenkaan missään nimessä saa sekoittaa välinpitämättömyyteen. Piittaamaton henkilö nimittäin välittää paljonkin, mutta vain oikeista asioista. Hän ei piittaa pienistä vastoinkäymisistä tai siitä, onko oma loma parempi kuin naapurin. Sen sijaan hän keskittyy aidosti merkityksellisiin asioihin, kuten perheeseen tai omaa hyvinvointia lisääviin juttuihin. 

Jos välittää kaikesta koko ajan, päähän siinä hajoaa.

”On taitolaji olla piittaamatta paskaakaan. On opittava keskittymään ja priorisoimaan. Täytyy tuntea omat elämänarvot ja punnita niiden perusteella, mikä on tärkeää ja mikä ei.”

Seuraavan kerran, kun murehdit omia ”huonoja” viikonloppusuunnitelmiasi tai muita yhtä suuria ongelmia, mitäpä jos olisit piittaamatta paskaakaan? Niin hyvä neuvo, että kirjailijan voisi palkita vaikka Nobelilla.