Ihana tavallinen arki – olet vihdoin täällä!

Vaikka kesä on ihanaa aikaa, tällä kertaa huomasin toden teolla odottavani syksyä. Odotan etenkin pimeneviä iltoja, jolloin saa laittaa kynttilät palamaan ja käpertyä sohvalle. Arkirytmiä ja jälleen starttaavaa sulkapallokurssia. Odotan uusia kokkausideoita ja viileitä työaamuja. Tyhjiä viikonloppuja ja pudonneiden lehtien täyttämiä lenkkipolkuja.

Superkiireisen ja ohjelmantäyteisen elokuun jälkeen nuo arkiset ajatukset tuntuvat jotenkin erityisen hyviltä. Kun on nukkunut lähes kuukauden jossain muualla kuin omassa sängyssä ja syönyt jonkun muun valmistamaa ruokaa, kyllä sitä alkaa kummasti kaivata omaa kotia ja sitä niin arkista nakkikastiketta.

Viime sunnuntaina oli ensimmäinen päivä, kun sain olla ihan vaan kotona, ja olin niin onnellinen! Onnellisuuskuplassa siivosin koko kämpän, kokkasin uuniomenoita ja katsoin Sohvaperunoita. Ja kävin perhemarketissa! Ette uskokaan, kuinka suurta iloa sunnuntainen perhemarkettiretki oikein tuotti. Olen varmaan maailman ainoa ihminen, joka on innoissaan päästessään Prismaan.

Kesälomalla teimme yhteisen päätöksen panostaa onnelliseen syksyyn, joka pitää sisällään herkullisia kokkailuja,  rauhallisia koti-iltoja ja viikoittaisia yhteisiä liikuntapäiviä.

Jotenkin uskon, että tästä syksystä tulee hyvä. Tai tuleehan siitä, kun siitä tehdään sellainen.