Mihin palkka oikein kuluu? Yhden kuukauden tulojen ja menojen summaus

Verkkopankki on valaiseva paikka siinä mielessä, että sieltä näkee konkreettisesti sen, mihin oma tili on oikein huvennut. Päätin tutkia syyskuun menojani ja tulojani ja vähän pohtia, mihin se raha oikein kuluu. Ainoa tulonlähteeni on siis palkka, joka napsahtaa tilille joka kuun 15. päivä.

Käyn lähes joka päivä syömässä lounasravintolassa, ja ruokaraha menee automaattisesti palkasta. Lounasruokailuun kuluu kuukaudessa keskimäärin 155 euroa. Vaikka summa saattaa kuulostaa paljolta, tämä on tapa, josta en hevillä luovu. Kunnon lounasbuffet salaattipöytineen on ainakin itselle ihan ehdoton juttu, jonka turvin jaksaa työpäivän ja harrastukset. Kaupasta ostetuista eväistä kertyy helposti lounaan hinta heikommalla ravintosisällöllä.

Ja sitten kuluihin. Palkastani 30 prosenttia menee puoliksi maksettavaan lainanlyhennykseen ja vastikkeeseen. Muita kuukausittaisia menoja ovat yhteiselle S-tilille laitettava ruokaraha ja puhelinlasku. Kun mukaan lasketaan muutaman kerran vuodesta maksettavat vakuutusmaksut, näihin kuluu käteen jäävästä palkasta kuussa karkeasti sanottuna 10 prosenttia.

Itse valitsemiani kuukausittaisia menoja syyskuussa:
Salikortti 19,90/kk
Viikonloppu-Hesari 20e/kk
Sulkapallokurssi 74 e/kk
BookBeat 16,90e/kk
Liiton jäsenmaksu 47 e/kk

Näiden menojen jälkeen käytettäväksi jää palkasta kuukaudesta riippuen noin puolet. Mihin tämän summan oikein käytän? Tämän selvitin tiliotteesta.

  1. Julkisen liikenteen lippuihin. Pääosin kuljen työ- ja vapaa-ajan matkat pyörällä, mutta huonon ilman sattuessa valitsen työmatkoille julkisen liikenteen. Myös silloin, jos tilanne vaatii hieman parempaa pukeutumista, valitsen bussin tai junan.
  2. Ravintoloihin. Rakastan ravintoloita aina nepalailaisista paikoista fine dining -mestoihin, ja tuhlaan niihin mielelläni hieman rahaa. Ja kyllä, käyn joskus myös Pizza Raxissa ja tilan kebabia kotiin. Syyskuussa rahaa oli kulunut ainoastaan yhteen ravintolakertaan ja yhteen kahvilareissuun. (elokuun loman jälkeen selvästi kotiruoka on maistunut.)

    Kettu-kortti pääsi Ikeasta ostettuun kehykseen. Vieressä Ikean vakio-ostos=kynttilä.
  3. Hierontaan. Käyn Pasilassa sijaitsevassa hierontaopistolla säännöllisesti, sillä yläselkä menee jatkuvasti jumiin. Urheiluhieronta on vaan niin tuskallisen ihanaa.
  4. Vaatekauppaan oli tässä kuussa kulunut 60 euroa. En käy hirveän usein vaateostoksilla, ja tähänkin summaan mahtui yksi pakollinen juhlamekko. Yleensä vaatteiden osto painottuu urheiluvaatteisiin, joita on kaapeissa ehkä hieman liikaa.
  5. Taksiin. Ups, olin ajanut tässä kuussa yhden matkan taksilla kotiin (eihän kerrota kenellekään). Käytän satunnaisesti taksia kotimatkalle, jos joissain pippaloissa on venynyt myöhään ja ällöttävää yöbussia saisi odotella ikuisuuden. Arvostan unta ja sitä, ettei päälleni oksenneta sen verran, että taksiin tulee sorruttua aina välillä.
  6. Lomatilille. Olen nimennyt yhden säästötilini lomatiliksi. Tänne tulee laitettua epäsäännöllisen säännöllisesti rahaa tulevia lomahaaveita varten.
  7. Sisustamiseen. Kuluneen vuoden varrella uutta asuntoa on tullut pikkuhiljaa sisustettua huone kerrallaan. Tässä kuussa Habitaresta tarttui mukaan taidetta ja Ikeasta kasa kehyksiä ja kynttilöitä. Ja pari yövaloa.

Tulivatko menot yllätyksenä?

Menoni olivat aika lailla sitä, mitä olin etukäteen kuvitellut. Meillä ruokamenot pysyvät kaikesta herkuttelusta ja hifistelystä huolimatta kurissa, sillä meillä ruokahävikkiä ei pääse syntymään juuri lainkaan. Pääasiassa kaikki käytetään mitä on ostettu, eikä kaupassa käydä turhaan.

En myöskään tuhlaa kovinkaan paljon rahaa kampaajalle, meikkeihin tai muihin ns. naisellisiin juttuihin. Netflixiä tai muuta suoratoistapalvelua en käytä, tällä hetkellä menossa on Lost DVD-boxilta. (En ole koskaan nähnyt Lostia kokonaan.)

Koska menot pysyvät hyvin kurissa eikä heräteostoksia kovinkaan usein synny. Sijoitan hyvällä omalla tunnolla välillä omaan hyvinvointiini, eli siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Hierontaan, kiipeilykorttiin, suomalaiseen design-tuoliin, ravintolaillalliseen tai pullolliseen samppanjaa. Ja voin sanoa, että nämä asiat antavat elämään paljon enemmän kuin pelkät numerot käyttötilillä. (Jostain kumman syystä pari vuotta sitten pankkitäti ei osoittanut asian suhteen kanssani yhteisymmärrystä.)