Laturaivosta saliraivoon, eli millaista on treenata tammikuussa

Kirjoitin viimeksi laturaivosta, jota ilokseni käsiteltiin eräänä aamuna myös Huomenta Suomessa. Jopa Aino-Kaisa Saarinen oli joutunut kohtaamaan laturaivoa, joten taisi kirjoituksessani jotain perää olla. Tämän innoittamana halusin kirjoittaa toisesta, yleensä tammikuussa iskevästä raivosta – saliraivosta. Tarkemmin sanottuna kyse on siitä, että tammikuussa salilla käyminen aiheuttaa itsessä raivon tunteita.

Nyt haluan kertoa, kuinka ihanaa treenaaminen on tammikuussa.

Liikaa ruuhkaa  ja saliselfieitä

Jos käyt päivätöissä, haluat yleensä mennä salilla klo 16–19 välisenä aikana tai viikonloppuisin. Eli juuri silloin kuin suurin osa muistakin ihmisistä. Tämä voi aiheuttaa toisinaan pieniä haasteita.

Astuessasi pukuhuoneeseen kohtaat ihmislauman, jonka keskeltä huomaat, että yhtään ainoata pukukaappia ei ole vapaana, ja että vaatteiden vaihtaminen täpötäydessä pukuhuoneessa vaati melkoisia akrobatiataitoja. No, tuleepahan alkulämmittely hoidettua samalla!

Itse salin puolella huomaat, että lähes jokainen laite/paino/tanko ynnämuu kuntoiluväline on käytössä. Tai ei välttämättä käytössä, mutta joku on ominut sen itselleen ottaakseen hienoja saliselfieitä. Enemmän poseerauksia kuin itse saliliikkeitä tekevien henkilöiden lisäksi verenpaineen saa kohoamaan juoruajat. Juoruajat istuvat laitteissa vierekkäin, ja lihaskuntotyön hoitaa suu. Jos et muuta, sait taas tälläkin salireissulla kuulla, kuinka joku Make oli taas niin ärsyttävä ja pomo ei tajuu.

Haahuiltuasi tarpeellisen ajan etsien vapaata lattiatilaa, voit taas pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan pukuhuoneen ruuhkaan, jossa suihkussa käyminen ei tulisi kysymykseenkään. Paljas takapuolesi saattaisi nimittäin hyvinkin päätyä jonkun saliselfien taustakuviin.

Ryhmäliikuntatunnin kyttäämistä voi verrata metsästykseen

Ryhmäliikuntatunneilla käyminen on asia erikseen. Joulun jälkeen huomaat ryhmäliikuntatuntien paikkojen menevän kuin kuumille kiville, ja jos haluat tunnin, joudut kyttäämään varauskalenteri kourassa kuin hirvimetsällä. Kun kohde on saatu kiikarit, kannattaa olla nopea, silä muuten kohde karkaa ja huomaat putoavasi hirviporukasta varasijalle 47.

Jos olet onnekas ja onnistut saamaan paikan itsellesi, kannattaa valmistautua hyvin etsimään vapaata paikkaa täpötäydessä salissa, jossa joudut pelkäämään koko tunnin, että sinua lyödään tangolla päähän. Tunnin hoidat pelko kurkussa ja väärillä välineillä, sillä oikeita ei ollut vapaana.

Kun tunti lähenee loppuaan, lähenevän poislähdön voi jo aistia. Joku ryhtyy pakkaamaan tavaroitaan jo kesken tunnin, ja kun tunti vihdoin päättyy, alkaa ryntäys, jota voi verrata hyvin Hulluihin Päiviin. Tavaroita viedään pois muista jumppaajista välittämättä sitä tahtia, että voisi luulla, että yksikin ylimääräinen minuutti jumppasalissa voisi tappaa.

Onneksi tätä kaikkea kestää yleensä noin kuukauden ajan, loppiaisesta tipattoman tammikuun loppuun. Tai vähemmänkin. Kävin tänään salilla, ja melko tyhjää oli. Tänä vuonna kuntoiluinnostuksen voidaankin sanoa kestäneen noin kolmisen viikkoa. Tässä onkin sitten hyvää aikaa treenata väljällä salilla ennen uutta syyskuun saliraivoaikaa.