En tiedä yhtään, mitä teen kolmen kuukauden päästä – ja se on kenties parasta, mitä elämässäni on tapahtunut

Tällä hetkellä itsellä ei ole aavistustakaan siitä, miltä elämäni tulee näyttämään muutaman kuukauden, saati sitten vuoden päästä. Ja täytyy sanoa, että se on todella piristävää. Jännittävää, mutta mahtavaa!

Tiedän ainoastaan sen, että kolmen kuukauden päästä jään kesälomalle, mutta mitä siitä eteenpäin, ei mitään hajua. Toisin kuin edellisvuosina, yhtään matkasuunnitelmaan ei ole tulevalle kesälle tehtynä. Toisin kuin koko aikuisikäni ajan, en tiedä, palaanko enää koskaan samaan työpaikkaan, josta jään lomalle. Toisin sanoen kaikki on epävarmaa siitä lähtien, tulenko enää koskaan olemaan sama ihminen kuin aikaisemmin.

Ja tämä suuri jännitysnäytelmä siksi, että heinäkuussa meidän perheeseen liittyy toivon mukana kolmas jäsen. Iik! Ei sitä vielä oikein tajua. Asia, josta on puhuttu jo aika pitkään, on käymässä toteen. Hauskinta tässä lienee se, että baben laskettu aika on juuri sinä päivänä, kun hänen vanhemmilleen tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta ensitapaamisesta. Kohtalo, sanoisin tässä tapauksessa!

Vauvakupla, ai mikä se on?

Olen ehtinyt tässä viimeisten kuukausien aikana miettiä pariinkin otteeseen, pidänkö kesälomaa lainkaan, vaan jäänkö suoraan töistä äitiyslomalle. Kuinka lusmua nyt olisikaan viettää kesällä peräti yhdeksän viikkoa lomaa! Nyt kun olen päässyt asiasta yksimielisyyteen itseni kanssa, päätin, että aion todellakin nauttia kaikesta vapaa-ajasta, mikä minulle suodaan. Elämäni viimeisistä viikoista, kun ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään.

Olen jo alkanut kirjata ylös, mitä kaikkea tulevalla ylimääräisellä ajalla voisin oikein tehdä. Listalla on muun muassa monta kirjaa, jotka aion lukea. Taulu, jonka aion maalata. Ohjelmia, jotka aion katsoa. Mutta myös paljon tyhjää, jolloin voin vielä tehdä ihan mitä haluan! Tai no, en nyt ehkä ihan mitä haluan, mutta teoriassa jotain sinne päin.

Tällä hetkellä elämäni on vielä todella kaukana hattaroista ja vauvakuplasta, eikä ensimmäistäkään hankintaa uudelle perheenjäsenelle ole tehty. Tulevissa postauksissa aion kertoa muun muassa siitä, mitä mieltä olen alati vellovasta raskauspahoinvoinnista ja neuvolan hymistelystä. Erilaisista ruokakielloista, liikuntasuosituksista ja äitibondailusta. 

Ehkä nämä vuodatettuani voin olla valmis kirjoittamaan aiheesta myös niistä pastellinsävyisiä tekstejä.