Täysin puskista: Diagnoosi raskausajan diabeteksesta

Sieltä se sitten napsahti. Täysin puskista. Diagnoosi raskausajan diabeteksesta.

Ennen sokerirasitustesti-ajan varaamista olin täysin vakuuttunut siitä, että koko testi oli täyttä ajanhukkaa. En omannut sukurasitetta, liikuin päivittäin, söin terveellisesti ja olin normaalipainoinen. Painoni ei myöskään ollut raskausaikana karannut käsistä, joten kaiken piti olla kunnossa.

Pieninkään seikka ei viitannut siihen, että omalle kohdalle tämä diagnoosi voisi napsahtaa. Siksi tulikin melkoisena shokkina, kun aamuisen laboratoriossa istumisen jälkeen sain puhelun kohonneesta paastoarvosta. Rajana pidetään 5,3 mmol/litrassa, ja omalla kohdallani lukemaksi tuli juuri tuo 5,3 mmol.

Vaikka diagnoosi ei vaaditaan sen suurempia toimenpiteitä kuin oman verensokerin seuraamista ja huomion kiinnittämistä ruokavalioon, pakostikin sitä miettii, onko tehnyt jotain väärin. Pahoinvointia lukuun ottamatta viimeiset kuusi kuukautta on sujunut sen verran sujuvasti ilman kipuja tai muita vaivoja, joten ehkä tämä nyt oli yksi sellainen pakollinen ongelma tähän elämänvaiheeseen.

Mutta loppujen täytyy kyllä perua puheeni sokerirasitustestin turhuudesta. Ilman sitä tätäkään seikkaa ei olisi selvinnyt.  Vaikka raskausajan diabetes häviää synnytyksen jälkeen, se antaa viitteitä kohonneelle riskille sairastua diabetekseen myöhemmässä elämässä. Joten siltäkin kannalta hyvä, että asia selvisi nyt, kun sille on vielä tehtävissä jotain.

Mutta miten tästä eteenpäin?

Työmatkapyöräilyt, kävelylenkit ja kuntosali näyttelevät viikoissani sen verran suurta roolia, joten liikunnan suhteen aion jatkaa samaan tapaan tätä eteenkin päin.

Ruokavaliota joutuukin sitten hieman viilaamaan, sillä rakastan ruokaa ja syömistä. Nyt ajattelin (tämä on vielä ajatustasolla, työstän tätä kokoaika) kuitenkin jättää kolmeksi kuukaudeksi suurimmat paheeni, eli lähes jokailtaiset jälkkärit ja irtokarkit. Leipomisintoilukin saattaa jäädä nyt katkolle. Muilta osin pitää tutustua tarkemmin vielä ravitsemussuosituksiin.