Tasan 10 vuotta sitten: Ylioppilaskirjoitukset – kuinka ne omalta osalta oikein menivätkään?

Tänään lehdet ovat taas täyttyneet tuttuun jokavuotiseen tapaan ylioppilaskirjoitusten tuloksista. Nyt onkin hyvä hetki muistella hieman omia kokemuksia kyseisestä abikeväästä, joka huipentui valkolakkiin ja ylioppilastodistukseen. Tästä keväästä tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta, hurjaa!

Muistan, että tuota aikaa leimasivat samaan aikaan sekä vapauden että velvollisuuden tunne. Kouluun ei tarvinnut enää mennä, mutta vapaa-aika kului työnteon ja koulukirjojen parissa. Mutta toisin kuin moni on sanonut, en itse kokenut kirjojen pänttäämistä ylitsepääsemättömäksi hommaksi, vaikka luettavaa totta kai olikin paljon.

Tämä johtuu kenties siitä, että olen supernopea lukija: yksi psykologian kirja meni helposti illassa. Kielet sen sijaan tuottivat itselle suuria haasteita, ja kielissä päätinkin keskittyä kirjojen ulkoa opettelun sijaan siihen, että pääsin läpi.

Kaikille abeille 

Jos nyt saisin sanoa jotain vuoden 2009 abeille, muistuttaisin ehkä siitä, että ylioppilastodistus on vain yksi välivaihe pitkällä matkalla, jolle ei ihan heti ole näkyvissä päätepistettä. Vaikka tuloksilla on tietysti merkitystä pääsykokeiden ja jatko-opiskelupaikan suhteen, myös keskinkertainen tulos on monesti riittävä. Vaikka L:t paperissa lämmittäisivätkin, ei niiden eteen kannata uhrata mitä tahansa – kuten mielenterveyttään.

Kirjoitustuloksista on ollut hyötyä, kun hain opiskelemaan journalismia, mutta suoraa opiskelupaikkaa ne eivät taanneet. Kävin pääsykokeissa kaksi kertaa, ennen kuin pääsin sisään.

Mediassa voitaisiinkin mielestäni nostaa enemmän esille myös niitä keskinkertaisin paperein lukiosta kirjoittaneita ihmisiä, joita suurin osa opiskelijoista kuitenkin on. Miten heillä on mennyt ja mihin he ovat päätyneet? Uskon, että lopputuloksena olisi varmasti paljon erilaisia tarinoita – aivan kuten on niistä superkirjoittajistakin.

mansikat

Miten omat kirjoitukset sitten menivät?

Omista kirjoituksistani muistan lähinnä angiinan ja kuumeen. Ne kerrat, kun olen elämäni aikana ollut kipeä, voi laskea oikeasti kahden käden sormilla, mutta karman lain mukaisesti tulin tietenkin kipeäksi juuri kirjoituksiin. Onneksi puhua ei tarvinnut, sillä ääntä ei olisi lähtenytkään. (Kirjoitusten jälkeiset työvuorot kaupan kassalla olivat muuten huomattavasti haastavampia hoitaa kuin kirjoitukset, joissa tarvitsi vain istua hiljaa paikoillaan.

Lopputulokset olivat seuraavat:

Äidinkieli: L
Lyhyt matematiikka: L
Psykologia: E
Maantiede: E
Ruotsi: B
Englanti: A

Haluan paljastaa nyt erään äidinkielen kirjoituksiin liittyvän asian… Yksi kirjoituksissa käyttämistäni lauseista oli poimittu Huippumalli haussa -ohjelmasta! Muistan, kuinka Tyra Banks lausui sanat eräälle kilpailijalle ja mietin, että hei, tuota on pakko käyttää jossain – miksi sitten ei kirjoituksissa! Ja tuo kuuluisa lausehan kuului jotakuinkin näin: ”Hän on kuin joutsen, joka tyynen pinnan alla joutuu räpiköimään pitääkseen itsensä pinnalla.”

Ja pakko saman tien paljastaa myös eräs toinen asia, joka liittyy ruotsin kokeeseen. Ainetehtävässä päädyin kirjoittamaan tekstin kahvinkeittimestä, vaikka itsellä ei ollutkaan mitään muistikuvaa siitä, mikä kyseinen sana on ruotsiksi. No, korvasin sanan Moccamasterilla. Kyllä, Moccamaster är jättebra!

Jos en muuta, nämä kaksi seikkaa tulen taatusti muistamaan kirjotuksista aina.