Jotta en joutuisi tällä kertaa katumaan…

Reilu viikko sitten sammutin työkoneeni, luovutin kulkukorttini ja lähdin töistä hyvinkin tietoisena siitä, että seuraavan työpäivän ajankohdasta ei ole minkäälaista varmuutta. Tämä tuntui melko absurdilta ajatukselta, sillä suuren osan elämästäni olen herännyt aamuisin jonkin velvollisuuden pariin; hoitoon, ala-asteelle, ylä-asteelle, kesätöihin, lukioon, töihin, pääsykokeisiin, opiskelemaan…

Vaikka kyseessä ei ole sapattivapaan tai irtisanoutumisen kaltainen elämänmuutos, vaan ihan lakisääteinen kesä- ja äitiysloma, vapaille jääminen on erittäin outo asia elämässäni, jota olen viime vuodet suorittanut menemään.

Kivaakin tekemistä voi olla liikaa

Koko kevään olen kysellyt kotona mieheltäni pitääkö hän minua hirveänä lusmuna, kun vietän koko kesän kotona. Olen udellut myös sitä, mitä hän odottaa minun tekevän. Ei mitään. Siis ei mitään?! Jos joutuisin itse katselemaan jotakuta koko kesän kotona viettävää henkilöä, kyllä odottaisin hänen suunnilleen laittavan keittiön uusiksi tai muuta vastaavaa. Olenkin käyttänyt viime aikoina melko paljon aikaa googlailemalla erilaisia kursseja ja opintoja, joita voisin tällä ”turhalla” vapaa-ajallani toteuttaa – tuloksetta.

IMG_3417

Lähes paniikinomaisessa ”mulla on liikaa aikaa” -tilassa aloin muistella niitä muutamia kuukausia, kun ”vain opiskelin”, ja elämässäni oli hyvinkin paljon vapaa-aikaa. Niinä hetkinä, kun kävin päivällä elokuvissa, muistan tunteneeni syyllisyyttä ja miettineeni, että kyllä tässä elämässä pitäisi jotain hyödyllistä keksiä. Pian nämä aikatauluttomat viikot loppuivat, ja muistan jälkeenpäin katuneeni sitä, etten osannut nauttia niistä täysin rinnoin. Samanlaista vapautta ei olekaan sittemmin herunut.

Jotta en joutuisi tällä kertaa katumaan, yritän tällä lomallani olla rehdisti lusmu. Ja lusmulla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että tavoitteenani on tehdä asioita joita haluan, ei niitä, joita oletan minulta vaadittavan.

Kirjoitin tuon edellisen lauseen viikko ennen lomani alkua. Nyt, oltuani noin reilu viikon lomalla, täytyy sanoa, että lusmuilun suhteen on vielä rutkasti parantamisen varaa. Ensimmäiseen lomaviikkooni ahdoin niin paljon tekemistä, että viikonloppuna olisin voinut vaan nukkua. Ensimmäisen lomaviikon oppini taisikin olla se, että kivaakin tekemistä voi olla liikaa.

IMG_3423
Loma ja kokkailu kuuluvat yhteen.

Viikon sisällä ehdin järjestää kahdet mammatreffit, käydä kaverin kanssa rannalla, uida useamman kilometrin, käydä pariinkin otteeseen kuntosalilla ja kävelemässä jätemäen portaita. Käydä kampaajalla, katsoa jääkiekkoa, maalata taulun, käydä teatterissa, valmistaa moussakaa, pestä pyykkiä, siivota, ostaa vauva-asioita… Vaikka kaikki tuo tekeminen oli enemmän kuin mukavaa, ehkä ihan kaikkea ei olisi tarvinnut tunkea samalle viikolle.

Kirjahyllystä löytynyt Hyvän elämän reseptit -kirja kiteytti tämän melko absurdilta kuulostavan ongelmani mielestäni todella hyvin:

”En usko, että nykyisin rasitutaan pelkästään tekemisen ja velvotteiden määrästä, vaan myös siitä, että oma aikakin on suunniteltua. Kun mieli yrittää väkisin suorittaa meditaatiota, jumppaa, lenkkiä, käsitöitä, tapaamisia, yhdessäoloa – ja kaikkea etukäteen ajateltua kivaa – vapaus lakkaa olemasta. Läsnäolo ja lepo lakkaavat olemasta.”

Tavoitteeni tuleville viikoille onkin oppia sietämään tyhjää aikaa ja totutella ajatukseen, että aikatauluja ei enää ole.

(Ja tässä vaiheessa kalenteriinihan on merkitty jo neuvola, hieronta, Olavi Uusivirran keikka, Viron reissu…katsotaan tuota tyhjää aikaa sitten parin viikon päästä :D)

b3257e15-325d-49ec-9bf2-cd37e896312d