Nukkuminen, raskauskilot ja oma aika – nämä asiat yllättivät vauva-arjessa

Niin se aika kiitää, ”OT” täyttää jo kuukauden! Samaan aikaan hän tuntuu vielä niin pieneltä, mutta samaan aikaan tuntuu, että hän on ollut luonamme aina. En enää edes muista millaista oli elämä silloin, kun päivät eivät sisältäneet maitopulloja, sinapin värisiä vaippoja ja vaunulenkkejä. Oli varmasti ihan hirveän tylsää!

Näin kuukauden kokemuksella ajattelinkin listata ylös asioita, jotka ovat yllättäneet vauva-arjessa ja omassa palautumisessa. Sanottakoon jo nyt, että nämä yllätykset ovat pääsääntöisesti positiivisia.

UNI

Jo ennen raskaaksi tulemista pohdiskelin, miten tulisin kestämään vauvan tulon myötä armottomasti kasvoja päin iskevän univelan. Nyt kuukauden jälkeen ajattelinkin kysyä, että mikä ihmeen univelka? Pyydän anteeksi kaikilta niiltä vanhemmilta joiden lapset eivät nuku, mutta pakko myöntää, että nukun nykyisin jopa paremmin kuin silloin kun kävin töissä – raskauden viimeisestä kolmanneksesta nyt puhumattakaan.

”OT” herää kerran kaksi yössä, ja nukahdan yllättävän helposti itsekin takaisin. Vauva nukkuu sen verran monta tuntia myös päiväsaikaan, että päiväuniakin ehtii ottaa tarvittaessa. Kaikki hyvin siis tällä saralla!

VAPAA-AIKA

Monesti kuulee myös sanottavan, että pienen vauvan kanssa on sidottuna kotiin eikä omaa aikaa juurikaan ole. Olen kumonnut myös tämän luulon, sillä pienen elämänsä aikana vauvamme on käynyt jo muun muassa Nuuksiossa, Jumbossa, Tuusulan Taiteiden yössä, mummolassa, isomummolla ja Helsingin Forumissa. Tähän listaan voidaan vielä lisätä joukko lounaspaikkoja, joihin hän on tullut mukaan seuraamaan vanhempiensa ruokailua. Vauvan kanssa voi todellakin liikkua, kunhan muistaa varata hoitolaukkuun tarpeita yllättäen iskevän nälän tai kakkakimaran varalta.

Lisäksi pieni vauva nukkuu niin paljon, että omaa aikaa on myös jäänyt ihan kiitettävästi. Mikään ei ole estänyt siivoamasta, laittamasta ruokaa, katsomasta tv-sarjoja tai muutakaan viihdettä. Mielestäni vauva ei myöskään mene rikki, jos sen jättää kampaamoreissun tai muun oman hetken ajaksi hoitoon isälleen. (Mieheni on niin superlastenhoitaja, että hän hoitaa vauvaa paremmin kuin minä itse, mistä saan olla kiitollinen.)

FYYSINEN PALAUTUMINEN

Raskausaikana minua ärsytti erittäin suuresti ihmiset. jotka julkaisivat somessa kuvia pari viikkoa synnytyksen jälkeen hehkuttaen mahtuvansa taas vanhoihin s-kokoisiin pillifarkkuihin. (Ja totta kai näitä ihmisiä piti seurata.) Totesin tässä yksi päivä, että ei saakeli, minusta on tullut juuri tuollainen ärsyttävä ihminen! Pari viikkoa synnytyksen jälkeen painoin saman verran kuin ensimmäisessä neuvolassa ja kolmen viikon jälkeen suunnilleen saman verran kuin ennen raskautta. Vanhat vaatteet menevät kevyesti päälle (paitsi tissien kohdalta tekee paikoitellen tiukkaa).

Tämä ei kyllä suinkaan tarkoita sitä, etteikö lihaskuntoni olisi kokenut hieman takapakkia; reisistä ja pakaroista on selvästi kadonnut lihasta, mutta tiedänpähän mitä alan tekemään jälkitarkastuksen jälkeen…

Sinun ei siis tarvitse olla fitnessmalli tai muukaan superihminen, vaan tavallinenkin ihminen voi näköjään palautua raskaudesta supernopeasti, vaikka suurin osa päivistä kuluisikin sohvalla herkkuja syöden ja epparihaavoja parannellen.

Eli kaiken kaikkiaan sanottakoon, että ensimmäinen vauvakuukausi on sujunut paremmin kuin oletin. Valittamisen aihetta ei ole tällä hetkellä juuri mistään. Niitä kyllä varmasti ilmenee, joten nautin nyt tästä seesteisestä ajanjaksosta täysin rinnoin. Kirjaimellisesti.