Liikunta synnytyksen jälkeen: Laatu korvaa määrän

Pian alkaa olla tasan vuosi siitä, kun kehoni ei kuulunut enää pelkästään minulle. Kun miettii mennyttä vuotta, ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, kuinka ihmeellinen ihmiskeho oikein onkaan! Vaikka se on lyhyen ajan sisällä joutunut kokemaan niin toisen ihmisen kasvattamisen kuin toista vuorokautta kestäneen synnytyksen, se on toipunut kokemuksista yllättävän nopeasti ja ilman suurempia kolhuja. Kiitos siitä.

Ensimmäisinä kotiutumista seuranneina päivinä suurimpia tavoitteitani oli käydä suihkussa – jo pelkkä veden paine tuntui lävistävän kehoni puukkojen iskujen lailla. Ensimmäisinä viikkoina lähikauppaan kävely tuntui maratonilta ja tuskan hiki puski pintaan. Tälä hetkellä tuntuu siltä, aivan kuin näin hetkistä olisi ikuisuus, vaikka todellisuudessa näistä elämäni heikoimmista hetkistä on kulunut vasta kaksi kuukautta. Nyt 2,5 kuukautta synnytyksestä elämäni on normalisoitunut; voin kävellä, pyöräillä ja käydä salilla ilman, että tuo kokemus muistuttelisi jatkuvasti itsestään. 

Laatu todellakin korvaa määrän

Vaikka liikkuminen on tällä hetkellä helppoa, liikunnan harrastaminen on asia, joka on muuttanut hyvin paljon muotoaan.

Sata kilometriä työmatkapyöräilyä, sulkapalloa, kiipeilyä, juoksua, kuntosalia ja bodypumppia. VViime vuosina olen viettänyt viikoistani useamman tunnin erilaisten harrastusten parissa lähinnä siitä syystä, että halusin piristyä tietokoneella vietetyn työpäivän jälkeen, mutta osittain myös pääni sisällä huutavan äänen takia. Halusin viettää vapaa-aikani hyödyllisesti, ja mikä olisikaan hyödyllisempää kuin urheilu. Kuten ehkä listasta huomaa, lempeät lajit eivät ole olleet viime vuosina suuressa huudossa, olivathan ne melkoista ajantuhlausta. 

Tällä hetkellä liikuntakertani koostuvat pääasiassa päivittäisistä vaunulenkeistä ja kotijumpasta. Iltana tai kahtena jätän lapsen kotiin (en yksin :P) ja lähden käymään salilla tai kipuamassa Malminkartanon portaita (onni on asua näiden portaiden lähellä). Juoksemaan en ole vielä uskaltautunut, eikä sitä vielä tässä vaiheessa suositellakaan. Viikkoni vaikuttaisivat taatusti viime vuosien minäni silmin laiskottelulta, mutta lapsen saamisen myötä silmäni ovat avautuneet sen suhteen, että laatu todella korvaa määrän.

Jumppakaveri

Kun salilla ei ravaa liian tiuhaan rääkätyllä kropalla, liikkeitä tehdessä tulee kiinnitettyä enemmän huomiota tekniikkaan – mikä on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Aina ei myöskään tarvitse lähteä 15 kilometrin juoksulenkille, vaan myös puoli tuntia porrastreeniä on yhtä arvokas asia niin kehon kuin mielenkin kannalta. Säännöllinen kehonhuolto tulee mukaan lokakuun lopulla alkavan Baby Pilateksen muodossa. (Kurssit, joille voi ottaa lapsen mukaan, ovat kyllä loistava keksintö! Sen lisäksi, että tulee lähdettyä kotoa liikkumaan, näkee myös samalla muita äitejä ja heidän vauvojaan.)

Vaikka toisaalta kaipaankin juoksulenkeistä seuraavaa hyvän olon tunnetta, nyt on toisaalta aivan ihanaa, kun ei ole pakko lähteä väkisin lenkille. Näin sadepäivän kunniaksi voisinkin seuraavaksi levittää jumppamaton telkkarin eteen ja ryhtyä rullailemaan eilisen porrastreenin kipeyttämiä jalkojani. (Kyllä,  äitiyslomalla alkanut operaationi ”katso kaikki Greyn Anatomia -jaksot on edelleen kesken, vaikka voiton puolella ollaan jo!”