Puolivuotiaan kuulumisia – ja vähän äidinkin

Kävimme tänään kuuden kuukauden neuvolassa. Yleensä kyseinen käynti on ryhmäneuvola, mutta tällä kertaa emme mahtuneet mihinkään ryhmään, joten käynti oli normaali yksityiskäynti – sattumuksia täynnä oleva sellainen.

Tällä käynnillä tapahtui kaksi asiaa, jota ei ole tapahtunut koskaan ennen. Ensinnäkin Ninni on aina käyttäytynyt neuvoloissa kuin enkeli ja hymyillyt menemään kaikille vääntelyille ja rokotuksille. Nyt ilmeisesti vierastaminen on astunut kuvaan, sillä neuvolakäynti oli alkuun melkoista huutoa. Kyyneleiden täyteisen neuvolakerran kruunasi vaa’alle tehty megapissa, joka toi puntariin varmaankin parisataa grammaa ylimääräistä painoa. Pissassa lilluvan vauvan painoksi saatiin 7,7 kg ja hieman kuivemman tapauksen pituudeksi 69 senttiä. Täysin normaaleissa kasvukäyrissä siis mennään.

Mutta mitä kuuluu meidän puolivuotiaalle vauvalle, joka ei ole enää kovin pieni?

Puolessa vuodessa on tapahtunut paljon; painoa on tullut yli neljä kiloa, pituutta 20 senttiä. Piuta huutavasta rääpäleestä on kasvanut melkoinen touhottaja, joka ilmaisee kyllä hyvin vahvalla äänellä, jos ruoka- tai viihdytyspalvelu eivät toimi toivotulla tavalla.

Hän syö hyvällä ruokahalulla lähes kaiken mitä annetaan – banaania lukuun ottamatta. Öisin nukutaan noin 11 tunnin yöunia yhdellä heräämisellä ja aamulla ilmoitetaan kyllä selkeästi, että nyt olisi jo aika nousta. Lempileluja ovat matkamuistoksi Italiasta tuotu tamburiini ja metallinen purkin kansi – näiden parissa voidaan touhuta hyvä tovi.

Kerhoissa ja muskareissa on jännää ja hymy saadaan huulille vasta kun ulkovaatteet puetaan päälle; vihdoin täältä pääsee pois! Parasta ovat pitkät vaunulenkkien aikana otetut unet, isin pelleilyt ja aamuisin vanhempien peiton alle pääseminen.

Puoli vuotta lapsen kanssa on toisaalta mennyt yhdessä hujauksessa – toisaalta heinäkuun lopusta tuntuu olevan pieni ikuisuus.

Niinä päivinä kun nukutaan kymmeneen, käydään aurinkoisilla kävelyillä ja nähdään kavereita, äitiysloma tuntuu parhaalta asialta ikinä. Tylsinä, liian aikaisin herättyinä päivinä aika taas tuntuu matelevan ja haaveilen jostain järkevästä tekemisestä. Olen viime aikoina miettinyt opiskelua, keikkatöitä, uusia maalausprojekteja ja käsityöjuttuja. Painosanalla miettinyt, en toteuttanut.

Vaikka monet asiat ovat vasta mietintäasteella, yhden päässä muhineen idean aion toteuttaa, ja se on kevään ruokahaaste. Lupasin tammikuun lopussa itselleni kokkailla joka viikko yhden uuden reseptin jostain kirjahyllyn perukoille jääneestä keittokirjasta. Jotain tekemistä päiviin + hyvää ruokaa = murskavoitto! 

Innolla odotan, mitä seuraava puoli vuotta tuokaan tullessaan! (Apua, puolen vuoden päästä lapseni täyttää vuoden. Pitää alkaa kohta suunnitella bileitä :D)

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s