Vauvan kanssa leikkiminen – tylsyyden huipentuma?

Oletko tänään tai tällä viikolla leikkinyt, laulanut ja loruillut lapsesi kanssa? Joo, kyllä. Entä oletko tehnyt nämä asiat ilman taustalla pauhaavaa telkkaria tai puhelimessa vilkkuvaa somea? No tota…

Ajatus yhteisistä, ja ennen kaikkea rauhallisista, loru- ja leikkihetkistä ovat toki kauniita, mutta rehellisesti sanottuna pienen puhumattoman ja olemattomat vuorovaikutustaidot omaavan hahmon kanssa leikkiminen on aikas tylsää hommaa. Muovirenkaita jaksaa hakata yhteen juuri sen muutaman minuutin ajan, mutta ei montaa tuntia päivässä. Tähän oheen on järjissä pysymisen vuoksi keksittävä jotain oheistoimintaa, kuten sarjojen katselua, pyykkien viikkausta tai jumppaa. 

Uskallan nimittäin väittää, että lapsi ei vahingoitu henkisesti tai fyysisesti siitä, jos et keskitä sataprosenttisesti huomiotasi marakassien soittamiseen, vaan käytät aivokapasiteetistasi osan vaikkapa television katseluun tai venyttelyyn. Tämä ei tarkoita sitä, että katselisin sarjoja aamusta iltaan lapsen leikkiessä yksin leikkimatolla. Kyllä, hän saa päivittäin myös täyttä huomiotani, mutta vähän armoa! Onhan työpaikoillakin kahvi- ja ruokataukoja, eivätkä työpäivät yleensä kestä 24 tuntia vuorokaudessa. 

Jos taas olet yli-ihminen ja jaksat keskittyä palikoiden kasaamiseen usean tunnin ajan päivästä toiseen ilman muuta toimintaa, ansaitsisit mitalin!

Kerhomotivaatio kohdillaan

Ja kun nyt aloin puhua tylsistä leikeistä, pakko mainita tässä yhteydessä vauvakerhot – erityisesti muskarit. Anteeksi vaan kaikki muskarifanit, mutta jos vauvamuskarin hitaat, liian monta kertaa toistuvat kappaleet ovat tylsiä jopa puolivuotiaan mielestä, miten on aikuisten laita. (Lapseni mielestä paras hetki muskarissa on se, kun puetaan päälle ja lähdetään.)

Kerhojen sisällöistä huolimatta käyn niissä useamman kerran viikossa. Voisin sanoa käyväni niissä sen vuoksi, että lapseni saa sosiaalisia kontakteja ja kehitystä tukevaa toimintaa. No oikeastihan käyn niissä sen vuoksi, että saan päiviini jotain järkevää sisältöä, pääsen pois kotoa ja näen ihmisiä. Yhtä suurena motivaationa voisin pitää myös sitä, että yleensä kerhoja seuraa väsymys, mikä taas tarkoittaa useamman tunnin päiväunia. Eli suomeksi sanottuna useampaa tuntia aikaa käydä lounaalla, kahvilla, kaupoilla, kävelyllä, mitä ikinä.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s