Koronakevään odottamattomat seuraukset

Vielä muutama kuukausi sitten olin enemmän kuin innoissani tulevasta keväästä, eli  toisin sanoen viimeisistä kuukausistani vanhempainvapaalla. Suunnittelin meille viikko-ohjelmaa, joka sisälsi sopivasti tekemistä ja sopivasti vapaa-aikaa. Ilmoittauduin vauvajumppiin, kerhoihin ja sirkuskouluun. Ajattelin nauttivani hitaista lounaista ja kahvitteluhetkistä nyt, kun siihen olisi vielä mahdollisuus. Haaveilin äkkilähdöstä ja monista pienemmistä lomareissuista.

Tuli korona, ja nämä asiat jäivät haaveeksi.

Vaikka tästä keväästä ei nyt sitten muodostunutkaan sellainen kuin olin etukäteen suunnitellut, ei se ole ollut maailmanloppu, vaikka niin aluksi mielessäni maalailinkin. Se on ollut täynnä ihan tavallista elämää – varsin hyvää sellaista.

Listasin ylös asioita – niin positiivisia kuin negatiivisiakin – joita olen huomannut vallitsevien rajoitusten tuoneen elämäämme.

Myöhään nukkuminen

Nyt kun ei ole ollut aamuisin kiire mihinkään, olemme lipsuneet entisistä rytmeistä ihan huolella. Onneksi lapsikin on ottanut selvästi rauhallisemman vaihteen päälle ainakin aamujen osalta, sillä olemme monena aamuna nukkuneen yhdeksään, joskus jopa kymmeneen saakka. Tämä on ollut ihanaa, sillä päivät tuntuvat melkoisen pitkiltä, jos ne aloittaa aamukuuden aikaan. Oman viihdyttämisarsenaalini rajat tulisivat siinä melko nopeasti vastaan.

Aina on hyvä hetki ottaa päiväunet

Lasten- ja kodinhoidonpalvelusta päivää

Lisääntynyt etätyö ja ravintoloiden sulkeminen ovat saaneet aikaan sen, että käyntikorttiini on voinut lasten- ja kodinhoidon rinnalle lisätä lounaskokin, tiskarin ja kahvinkeittäjän roolit. Kotityöt eivät kyllä ole tekemällä loppuneet.

Oman ajan määrän romahtaminen

Sulkapallokurssi, BodyPump-tunnit, hieronta, shoppailu, lenkkeily, leffassa käynti, kavereiden näkeminen… Nämä kaikki asiat ovat olleet minulle niin kutsuttua omaa aikaa. Näistä jäljellä on enää lenkkeily, mikä alkaa kyllä pikkuhiljaa jo puuduttaa. Varsinkin kun päivät kävelee vaunujen kanssa ulkona ja yrittää olla mahdollisimman paljon poissa kotoa häiritsemästä etätyöläistä, ei sitä kyllä enää illalla jaksa mihinkään lenkille lähteä.

Ulkoilun lisääntyminen

Miten sitä ihminen kuluttaisikaan lisääntynyttä vapaa-aikaansa kuin ulkoilemalla. On tullut käytyä vaunulenkeillä, juoksemassa juoksurattaiden kanssa, samoiltua metsässä ja kävelemässä jätemäen portaita.

Eräänä viikonloppuna otimme auton alle ja ajoimme ulkoilemaan uusiin kävelymaisemiin Suvisaaristoon. Retken kruunasi auton takakontin reunalla nautitut kahvit ja croissantit. 

Yksi tämän kevään positiivisista puolista onkin mielestäni se, että yhä useammat ihmiset ovat löytäneet ulkoilun ja retkeilyn ilon. Aina ei tarvitse lähteä kauppakeskuksiin, vaan myös metsässä voi olla ihan mukavaa.

Liikunnan monipuolistuminen

Vaikka voisi kuvitella päinvastaista, itsestä ainakin tuntuu siltä, että liikun nyt monipuolisemmin kuin ennen. En välttämättä sen enempää tai vähempää, mutta laadullisesti erilailla, mikä on ilmennyt myös uusien lihasten löytymisellä.

Pitkään hinkatut jumpat ja saliliikkeet ovat vaihtuneet erilaisiin kotitreeneihin, joihin olen ehkä hieman koukussa. Olen tehnyt muun muassa paljon erilaisia vartin pikatreenejä, kuten tabataa ja HIITtiä, sekä osallistunut erilaisiin some-haasteisiin (joista 7 min burpee-haaste odottaa vielä motivaation löytymistä). Mukavaa vaihtelua, vaikka kyllä sitä alkaa jo vähän kaivata pumppitangon nostelua.

Herkkuja, lisää herkkuja!

Kun on päivät kotona, jotenkin sitä tekee koko ajan mieli syödä herkkuja. Allekirjoitatko saman? Herkkujen syöntiä ei ole yhtään vähentänyt lukuisat leipomukset, joita on tullut tässä kuin vahingossa pyöräytettyä.

Kauppareissu, viikon kohokohta

Elämä on nyt siinä pisteessä, että sen ehdottomaksi kohokohdaksi on muodostunut viikoittainen kauppareissu. Tätä kohokohtaa varten pitää tietenkin valmistautua monta päivää etukäteen ja suunnitella seuraavan viikon lounaat ja päivälliset. Kun ateriasuunnitelma on valmis, on aika listata tavarat kauppalistaan osastojen mukaan, jotta kauppareissu sujuisi täydellisen organisoidusti ilman suurempaa haahuilua. Niin parasta juuri nyt!

Itsekseen puhuminen

Sosiaalisten kontaktien ollessa minimissä olen huomannut puhuvani yhä enemmän itsekseni. Tai siis lähinnä käyn pääni sisällä keskustelua mielikuvitusystäväni kanssa Pitäisiköhän tästä olla huolissaan?

Ajoittainen vellominen matkakuumeessa

Vaikka tiedostan asian vakavuuden, kyllähän nämä koronan aiheuttamat rajoitukset suoraan sanottuna ottavat päähän. Ehkä eniten sisintä kalvaa se, että seuraavan matkan ajankohdasta ei ole minkäänlaista tietoa. Ainoa mitä voi tehdä, on katsella vanhoja reissukuvia ja haaveilla Eguisheimin Riesling-tastingistä, Alppi-vaelluksista ja Välimeren hiekkarannoista.

Alps, I miss you

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s