Tämäkö on se uusi normaali?

Monta kertaa päivässä tulee törmättyä listauksiin asioista joita voisi ja jopa kannattaisi tehdä nyt, kun on vihdoin aikaa. Jotenkin mystisesti pandemia on tuonut ihmisille mukanaan rajattomasti tyhjiä minuutteja ja tunteja kulutettavaksi mitä erilaisimpien askareiden parissa.

Ihan alkaa hengästyttää kun mietin, mitä kaikkea pitäisi ehtiä päivän aikana tekemään kaikkien niiden normaalien askareiden lisäksi, joita toteutin jo ennen koronakevään alkua. En ole nimittäin ainakaan omalla kohdallani huomannut, että korona olisi tässä viime viikkoina mitenkään vähentänyt pyllyn pesua tai tehnyt lapsesta superkiltin yksinleikkijän, joka ei tarvitse sataprosenttista huomiotasi vuorokauden ympäri.

Ja mihin nämä taivaanlahjana annetut vapaatunnit pitäisi sitten käyttää? No, pitäisi ehtiä tekemään useista eri kanavista tulevia kotijumppia, siivota kaappeja, pestä ikkunat, lukea kesken jääneitä kirjoja, leipoa hapanjuurileipää, osallistua vessapaperihaasteeseen, leipomishaasteeseen ja kuntopiirihaasteeseen. Pitäisi ulkoilla, valmistaa lounaita, päivällisiä ja iltapaloja, katsoa olohuonekeikkoja, pestä talvivaatteet ja kehittää itseään.

”Onko tylsää? Sehän on mitä parhain syy innostua juurileivonnasta tai opetella vihdoin villasukan kantapään neulominen! Vai askartelisitko mieluummin kevätkranssin tai kylväisit tomaatteja ensi kesän iloksi? Kokosimme muhkean listan puuhaideoita kotoilijalle. 101 ihanaa asiaa, jotka ovat juuri nyt parasta tekemistä kotona. ” –Meillä Kotona -sivusto– (SIIS 101 ASIAA, OIKEASTI!?)

Kaiken tämän lisäksi pitäisi tietysti pysyä koko ajan positiivisena ja nähdä asioiden hyvät puolet, vaikka takaraivossa hakkaa joka toinen minuutti ajatus: ”Et pääse matkalle, et pääse matkalle. Et pääse tänä kesänä Ranskaan, Santorinille, Kreetalle, Alpeille tai edes Pärnuun.” (Ja joka kolmas minuutti tulet ajatelleeksi myös sitä, että puolet Suomesta on lomautettuna ja sinun pitäisi alkaa kohta etsiä töitä. Jippii.)

Kaikesta tästä päästäänkin helposti toiseen ”lempilauseeseeni”, joka on lähes yhtä tunteita herättävä kuin tämä vapaa-ajan mystinen lisääntyminen. Nimittäin lause uusi normaali. Tuleeko tässä siis valmistautua leipomaan pullaa, virkkaamaan ja elämään hetkessä fyysisesti erillään mutta henkisesti läsnä koko loppuelämä? Jos pitää, niin huh, on tämä kevät ollut sen verran hektistä aikaa.

PS: Onneksi eräs pikkuapuri on aina innoissaan auttamassa, olipa sitten kyseessä tiskaaminen tai pihakivetyksen teko. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s