10 kuukautta mittarissa – mitä meille kuuluu

Vauvavuosi lähenee uhkaavasti loppuaan, apua! Kymmenen kuukautta tuli muutama päivä sitten täällä mittariin – ja meno on sen mukaista. Nyt voi enää kaivella aivojen perukoilta muistoja ajasta, jolloin huonekasveja pystyi säilyttämään olohuoneessa. Tai ylipäätään mitään särkyviä esineitä alalaatikoissa ja -hyllyillä. Vaikka rauhan voi niin sanotusti sanoa menneen, itsestä tämän ikäisen lapsen kanssa on kyllä omalla tavallaan paljon hauskempi olla kotona. Vaikka ei pystyisikään samalla tavalla tekemään omia juttuja, menevän kymppikuukautisen kanssa pystyy tekemään paljon uusia kivoja asioita, kuten hengailla hiekkalaatikolla.

Eteenpäin mennään kovaa vauhtia konttaamalla ja seisomaan noustaan aina kuin mahdollista. Suosittuja seisoskelupaikkoja ovat muun muassa olohuoneen (sormenjäljillä täytetty) lasipöytä, kirjahylly, tv-taso ja omat rattaat. Ja tietysti myös oma sänky, jossa on toisinaan niin mukava seisoskella, että nukkumaan ei malteta käydä lainkaan.

Jos lähettyvillä on erittäin kiinnostavia kohteita, lähinnä kaukosäätimiä, puhelimia tai läppäreitä, tukea vasten voi ottaa askeliakin näitä houkuttelevia tavoitteita kohti. Brio-kärryn kanssa muutamia askelia on tullut otettua, mutta vielä kävely näyttää varsin huteralta hommalta. Myös terassille ja sisään kipuaminen on mukavaa ajanvietettä, pyörivän pesukoneen seuraamista unohtamatta.

Ja kaikki muu kiinnostaa paitsi omat lelut. Niiden puhelimien ja kaukosäätimien lisäksi erityisen rakkaita asioita ovat maustepurkit, pahviroskikset, lasinaluset ja uunin höyrytoimintoa varten oleva vedenpoistoputki. (Tänä aamuna kaapin perukoilta löytyi sininen elintarvikeväripurkki…lopputuloksen voitte varmaan arvata.)

Ruoka maistuu edelleen hyvin, eikä mikään ruoka-aine tai ruoka ole aiheuttanut nirsoilua. Pitää ehkä olla kiitollinen siitä, että kaikki omatekoiset sörsselit ovat uponneet ainakin tähän asti hyvin. Tai sitten hän ei osaa vaatia parempaa, sillä olen tähän asti tehnyt lähes kaikki ruoat itse. Ehkä teini-iässä tullaan sitten katkerana tilittämään, kuinka lapsena ei saanut edes viikonloppuisin kaupan purkkipataa, vaan aina piti niitä samoja töhniä syödä.

Kun päivällä viiletetään kuin viimeistä päivää, voi yön sitten pyhittää nukkumiselle, mikä on kyllä ihana juttu. Yösyömiset ovat jääneet pois itsestään ja unta kertyy yössä yleensä 10-11 tuntia. Viime päivinä aamuyön seisoskeluhetkien jälkeen unet ovat jatkuneet vanhempien välissä, jossa unia saatetaan jatkaa helposti yli yhdeksään. Olemme yleensä aamupalapöydässä siinä vaiheessa kun lähialueen äidit lähtevät ensimmäisille päiväunikävelyille. Me taas olemme yleensä ulkona siinä 11-12 aikoihin, jolloin monet perheet taitavat olla syömässä, mikä tarkoittaa sitä, että puistoissa on saanut leikkiä aika rauhassa. Ehkä mekin löydetään syksyllä taas johonkin ihmisten rytmiin ja päästään sosialisoitumaan.

Eli kaiken kaikkiaan varsin hyvin menee edelleen ja jännityksellä odotan, mitä edesottamuksia seuraavaksi keksitään. Ehkä seuraava vaihe voisi olla tavaroiden levittämisen sijaan niiden siivoaminen. Taitaa kyllä olla toiveajattelua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s