Hoitovapaalla voi vaikka opiskella itselleen uuden ammatin

Vatvominen opintojen aloittamisesta on tullut viralliseen päätöökseensä; pian kädessäni on (toivottavasti) liikunnan ohjauksen perusteiden suorittamisesta kertova paperi. Jihuu!

Tästä kaikki lähti liikkeelle:

Keväällä mietin, että olisihan se hienoa voida sanoa opiskelevansa kognitiivista psykologiaa, italian kielioppia tai koodaamista, mutta pitkään pohdittuani tulin siihen tulokseen, että ei. Mitkään näistä ja monista muista löytämistäni kursseista eivät kiinnostaneet niin paljoa, että olisin uskonut jaksavani panostaa niihin iltaisin lapsen mentyä nukkumaan. Todennäköisesti olisin kahlannut kurssit läpi hammasta purien, mutta se ei olisi tuonut elämääni kovinkaan paljoa iloa. Ja siinähän ei taas olisi ollut mitään järkeä, varsinkaan tilanteessa, jossa sinun ei ole mikään pakko opiskella mitään.

Yhtenä päivänä koin ahaa-elämyksen miettiessäni taas kerran, minkä alan opiskelu voisi kiinnostaa. Vastaus löytyikin loppupeleissä varsin läheltä; liikunta-ala, sehän se! Käyn lenkillä, pyöräilemässä, salilla, jumpissa ja sulkapallo-harjoituksissa aina kun pystyn, sillä liikunta on yksinkertaisesti kivaa ja siitä tulee hyvä olo. Joten, miksi en opiskeli siitä vähän lisää? Koska monivuotisen tutkinnon läpikahlaaminen ei tuntunut itsestä kovin realistiselta vaihtoehdolta, lähestyin alaa ilmoittautumalla peruskoulutukseen, joka jättää käteen Trainer Lab Basic -sertifikaatin. (Eli paperin, jonka voin ripustaa sinne Vapianon paras pizzatyöntekijä -diplomin viereen ja jolla voin kehuskella muille hiekkalaatikolla.)

Kurssille ilmoittautuminen todella kannatti (ihan jo siksi, että tämän kurssin varjolla voit viettää pari viikonloppua poissa kotoa), sillä sen sisältö on antanut paljon hyödyllistä tietoa ihan arkipäiväisiinkin asioihin. Harvoin sitä on tullut mietittyä lihasten toimintaa, syke-alueita, saati sitten sitä, että myös ketteryyttä, tasapainoa ja nopeuttakin kannattaisi joskus treenata.  Tosi mielenkiintoista ja hyödyllistä!

Salilla käyminen sai ihan uutta potkua tiedosta, miten liikkeet kannattaa oikeasti suorittaa ja minkälaisilla sarjoilla treenaaminen on järkevää. Käytännön työn lisäksi on tullut opittua paljon myös ravitsemuksesta, terveysliikunnasta ja kuntotestauksen perusteista. (Materiaalia soluhengityksestä läpi käydessäni tuli nostalginen olo ja aloin taas muistella, kuinka fiksu sitä oli joskus lukiossa. Miten kukaan voi oikeasti enää muistaa, mikä ihme oli Golgin laite ja ribosomi, ja miten ne liittyvät soluihin?)

Vielä odottelen vastausta loppukokeiden läpäisemisestä, mutta sen verran hyvin tuo testi meni, että voin hyvillä mielin sanoa saavani todistuksen käteeni lähipäivinä. En pidä lainkaan mahdottomana, että tulevaisuudessa jatkaisin opiskelua ja syventäisin osaamista, sillä onhan ihmiskehon tunteminen hyödyllistä monellakin tasolla. Esimerkiksi jos vaikka Trivial Pursuitissa satuttaisiin kysymään, mikä on leveä kantalihas latinaksi, muistaisit heti että hei, sehän on soleus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s