Uusia alkuja: Päiväkodin aloitus ja töihin paluu

Vielä kesällä elin siinä uskossa, että meillä päiväkodin aloitus osuisi alkuvuoteen eli ajankohtaan, jolloin Ninni olisi reilu 1,5-vuotias. Joskus sitä käy kuitenkin niin, että lähetetty työhakemus voi johtaa työpaikan saamiseen. Meillä siis päiväkotitaival alkoi yllättäen neljä kuukautta ajateltua aikaisemmin.

Olin etukäteen luonut kuultujen huhujen ja lukemieni juttujen perusteella, että päiväkotipaikkaa ei pääkaupunkiseudulla saa millään. Tai ainakin joudut odottamaan paikkaa vähintään puoli vuotta, ja lopulta kun onnistut saamaan lapsellesi hoitopaikkaan verrattavan ratkaisun, joudut ajamaan sinne päivittäin vähintään tunnin suuntaansa. En tiedä johtuiko se koronasta vai mistä, mutta me onnistuimme saamaan päiväkotipaikan lähimmästä päiväkodista hyvin lyhyellä varoitusajalla.

Kyseessä on siis yksityinen paikka, joka valikoitui juurikin etäisyyden ja ripeyden suhteen. Tällä kertaa ei jäänyt ihan hirveästi aikaa punnita eri vaihtoehtoja ja käydä tutustumiskierroksilla, vaan me menimme sinne minne päästiin.

Olemme edelleen jonossa kunnalliseen päiväkotiin, mutta lähipaikkaan pääsemistä joudutaan ainakin tässä vaiheessa vielä vähän odottamaan.

Tutustumispäiviä

Päiväkotitaipaleemme alkoi tutustumisviikolla, jonka aikana päiväkotipäiviä pidennettiin pikkuhiljaa kohti perjantain lähes täyspitkää päivään.

Alkuviikosta kävimme ainoastaan pihalla yhdessä ulkoilemassa, jonka jälkeen lähdimme kotiin. Keskiviikkona jäimme ruokailuun saakka ja torstaina oli vuorossa päiväunille jäänti – yksin. Perjantaina vein Ninnin päiväkotiin aamupalalle ja hain välipalan jälkeen.

Tutustumisviikko meni loistavasti, ja vaikka välillä turhauttikin ravata kodin ja päiväkodin väliä yrittäen samalla sumplia työkuvioita, tutustumisviikko kyllä kannattaa. Eniten tällä viikolla taisivat oppia vanhemmat. Opin tutustumisviikon aikana muun muassa sen, että päiväkodissa pienenkin ihmisen tarvitsee olla vähän isompi. Hänen tulee osata syödä ja juoda itse, olla reipas ja pottailla.

Opin myös sen, että päiväkodin aloitus tulee kalliiksi; vaihtovaatteita, rukkasia, kuravaatteita ja muita tarpeita tarvitaan aikas paljon enemmän kuin mitä voisi kuvitella.

Päiväkoti alkaa

Vaikka lasku päiväkotimaailmaan oli varsin pehmeä, ensimmäinen varsinainen viikko ei sitten sujunutkaan kuin tanssi. Aamuisin jäätiin itkemään ja aamupäivät sujuivat hoitotätien mukaan itkuisesti. Iltapäivisin mieli parantui, ja koti-illat olivatkin sitten mitä parhainta aikaa.

Itkevän lapsen päiväkotiin jättäminen aiheuttaa kyllä joka kerta syyllisyyden piston sydämeen. Yleensä työpäivät ovat sujuneet niin vauhdikkaasti, että päiväkodin meininkiä ei ole ehtinyt miettiä. Ainoastaan kerran olen ollut lähellä lähteä hakemaan lasta pois päiväkodista kesken päivän.

Kyllä se tästä ajan kanssa – meidän kummankin osalta.

Hoitopäiviä on tällä hetkellä viikossa kolme, mikä on juuri sopivasti – enempään en olisi raaskinut. Tällä hetkellä tuntuu aika hurjalta ajatukselta, että lapsi viettäisi päiväkodissa enemmän kuin kotona, pahimmillaan viisi päivää viikossa, kymmenen tuntia päivässä. Vaikka tämäkin aika varmasti vielä joskus koittaa meillekin, sen aika ei ole vielä pitkään aikaan.

On ihanaa saada tehdä omaa juttua rauhassa muutaman päivän viikossa, mutta samalla on myös ihanaa olla kotona ja tehdä kotiasioita. Asiat täydellisesti balanssissa.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s